Keravalla oli ollut aktiivista lennokkiharrastustoimintaa jo 60–70-luvun vaihteesta alkaen. Alkuun lennätettiin kumimoottorikoneita Sleek-Streekeistä Guillowsin mallikoneisiin, useimmiten kehnonlaisella menestyksellä.
70-luvun alussa siimakoneet valtasivat jokaisen arvonsa tuntevan lennokkijunnun mielen ja keskuskentällä ja Sibeliuksentien tyhjällä tontilla niitä sitten päristeltiin ympäristön kauhuksi.
Oman kerhon puuttuessa paikkakunnalta aktiivisimmat harrastajat hakeutuivat lähimpään löytyvään kerhoon, Järvenpään Ilmailukerhoon.Syksyllä 1979 kerhoasian otti esille muutama ilmailukärpäsen puraisema mies Keravan messualueella ja he päättivät perustaa lennokkikerhon Keravalle. Yksi näistä ilmailuaatteen läpitunkemista miehistä oli Raimo Lindberg, joka toimi kerhon johtohahmona ja ensimmäisenä puheenjohtajana usean vuoden ajan.
Näin sai alkunsa Lennokkikerho Hopeasiipi ry päivämäärällä 20.10.1979.
Toiminta lähti vilkkaana käyntiin ja heti alkuun oli toiminnassa mukana 15 innokasta lennokkijunioria.
Lennokinrakennustoiminta keskittyi Lapilan nuorisotalolle, josta saatiin kaupungilta kerran viikossa lauantaisin parin tunnin vuoro. Toiminnan nopeasti laajentuessa ja jäsenmäärän kasvaessa jo ensimmäisenä toimintasyksynä yli odotusten, todettiin toiminnan olevan mahdotonta Lapilassa.
Tarvittiin siis omat pysyvät toimitilat, jossa voitaisiin järjestää mielekäs ja jatkuva lennokkikurssitoiminta.1980-luku oli toiminnan kasvun aikaa
Vuosikymmenen vaihtuessa tilatoiveet toteutuivat Ahjon Elannon lopettaessa toimintansa Ratatiellä ja kiinteistön siirtyessä kaupungin omistukseen. Lennokkikerho sai nämä tilat kokonaan omaan käyttöönsä.
Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana jäsenmäärä kasvoi yli sadan ja toiminta vaati yhä enemmän ohjaajia kurssitoimintaan. Lennätystoimintaa harrastettiin lähialueen pelloilla ja Tuusulanjärven jäällä.
1983 keväällä vanhan ja huonokuntoisen kerhokiinteistön kanssa alkoi kasaantua ongelmia kosteus- ja vesivaurioiden muodossa. Kerhon hallitus totesi, että toimintaa ei voinut enää jatkaa niissä tiloissa. Lisäksi kiinteistöllä oli myös purku-uhka päällä.
Syksyllä kaupungilta saatiin mieluinen uutinen uudesta pysyvästä kerhotilasta Lapilan nuorisotalon yläkerrassa. Alakerrassa toimi Keravan Rehellisen musiikin yhdistys. Palattiin siis takaisin kerhon syntysijoille.
Jo edellisenä vuonna oli jäsenistössä herännyt ajatus kerhon virallistamisesta ja rekisteröinnistä, tarkoituksena liittyä keskusjärjestö Suomen Ilmailuliitto ry:n jäseneksi. Ajatus ei saanut täysin varauksetonta kannatusta kerhon perustajajäsenistössä. Syynä oli pelko tulevasta järjestöbyrokratiasta ja pakollisesta kirjanpidosta.
Jäsenistön valtaosa oli kuitenkin rekisteröitymisen takana ja kerho merkittiin yhdistysrekisteriin 4.7.1984. Samassa yhteydessä Lennokkikerho Hopeasiiven nimi muutettiin kuulumaan Keravan Lennokkikerho Hopeasiipi KelKo ry.
Rekisteröitymisen myötä alkoi vilkas kilpailu- ja koulutustoiminta. Jäsenistöä koulutettiin lennokkiohjaajiksi vuosittain Suomen Ilmailuliiton järjestämillä kursseilla.
Kilpailutoiminta virisi aktiiviseksi ja jäsenistö osallistui valtakunnallisiin lennokkimestaruuskisoihin, niin vapaastilentävien Toka-liidokkien kuin kansainvälisen F3B radioliidokkiluokan Suomen mestaruuskilpailuihin.
Kerhon ensimmäinen Suomen mestaruus saatiin 1984 F3B luokassa. Tähän päivään mennessä Keravan Lennokkikerhon jäsenet ovat saavuttaneet yli 30 mitalia eri luokkien sm-kisoissa. Parhaana saavutuksena kerhon historiassa on kaksoisvoitto F3J-liidokkien pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa 1996.
1980-luvulla järjestettiin myös vapaastilentäville lennokeille jokatalviset Tuusulanjärven kisat, joihin osallistui runsaasti kilpailijoita aina Rovaniemeä ja Kemijärveä myöten.
Vuosikymmenen loppua kohti toiminta kasvoi entisestään ja toiminnan huippu saavutettiin vuosina 1986– 88, jolloin kurssitoiminnassa oli säännöllisesti mukana yli 60 junioria. Jäsenmäärässä huippu saavutettiin vuonna 1987, jolloin kerhoon kuului 155 jäsentä.
Surun vuosikymmen
Vuosikymmen vaihtui vielä onnellisissa merkeissä, mutta aprillipäivänä 1990 aamuyöllä kerholaisia kohtasi käsittämätön uutinen: Lapilan nuorisotalo oli palanut.
Tulipalo oli saanut alkunsa alakerran musiikkiyhdistyksen tiloista, ilmeisesti huolimattoman tupakoinnin johdosta ja mikä pahinta palo aiheutti yhden nuoren ihmisen kuoleman.
Yläkerran kerhotiloista tuhoutui yksi huone täysin, muiden huoneiden kärsiessä lähinnä savu- ja raivausvahinkoja. Aamulla kerholaisia heräteltiin evakuointitalkoisiin, mikä ei aprilliaamuna oikein meinannut mennä todesta. Kaikki omaisuus saatiin onneksi siirrettyä väliaikaisiin suojiin kerholaisten koteihin ja autotalleihin.
Kerhohengestä kertoo jotain sekin, että vielä palopäivänä järjestettiin suunnitellut 2M radioliidokkien kotikenttäkilpailut, vieläpä hyvällä menestyksellä Saksan pelloilla Tuusulassa.
Onneksi kesä oli alussa ja varsinainen kerhotoiminta jäämässä kesätauolle, lennätystoiminnan tullessa toiminnan pääalueeksi. Hallituksen piirissä alkoi heti kuumeinen toiminta uusien kerhotilojen saamiseksi ennen syksyä.
Kiitos Keravan kaupungin nuorisotoimen, Lennokkikerho ja Rehellisen musiikin yhdistys saivat uudet tilat Ahjosta vanhasta Erosen kiinteistöstä ja toiminta alkoi syksyllä entistä hienommissa tiloissa.
Vuosi 1993 toi suruviestin kerholle. Kerhon perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Raimo Lindberg menehtyi vaikeaan sairauteen.
1990-luvun lama alkoi myös näkyä kerhotoiminnassa. Kaupungin avustukset vähenivät vuosittain. Vuosikymmenen loppupuolella jouduttiin siirtymään silloisista tiloista kiinteistön toiseen päätyyn yläkertaan, kaupungin vuokratessa aiemmat tilat yritystoimintaan.
Kaupungin avustukset loppuivat vähitellen myös kokonaan ja kerho joutui maksamaan tiloista täyden vuokran.
Hallituksen suurimmaksi murheeksi tulikin varainhankinta vuokrakulujen kattamiseksi, mitä ei suinkaan helpottanut se, että jäsenmäärä oli alkanut laskea huolestuttavasti. Jäsenkatoon vaikutti varmasti lama ja nuorison uudet kiinnostuksen kohteet.Vuoden 1998 syksyllä kerhoa kohtasi vielä toinen suru-uutinen. Kerhon aktiivivetäjä ja suomalaisen rc-jettiharrastuksen isä, Hannu Mantere menehtyi yllättäen työtapaturmassa. Hannun kuolemalla oli ratkaiseva merkitys kerhon ilmapiirin. Monilta Hannun ystäviltä ei enää riittänyt voimia toimia kerhossa ja ydinporukka alkoi hajaantua.
Toiminta hiipui
Jatkuva taloudellinen ahdinko ja vuokrista selviämisen huoli karsi aktiivisia vastuuhenkilöitä kerhon toiminnasta 2000 luvun alusta lähtien. Seurauksena oli, että lennokkikursseja ei enää kyetty järjestämään ohjaaja puutteen vuoksi ja kierre syveni jäsenkadon myötä.
Lennätystoimintaa kuitenkin voitiin jatkaa suhteellisen aktiivisesti Tuusulassa Lassilan tilan pelloilla olevalla lennokkikentällä. Lennätystoimintaa harrastettiin myös Keinukallion lennokkikentällä, joka saatiin kaupungilta kerhon käyttöön. Kenttä on tänäkin päivänä aktiivisessa käytössä.
Lopulta 2008 kesällä tilanne ajautui siihen, että hallitus päätti irtisanoa vuokrasopimuksen Keravan kaupungin kanssa, koska kaupunki ei ollut halukas antamaan minkään näköistä vuokratukea tai helpotusta kerholle.
Elokuun alussa toiminta sitten loppui Ahjontie 3:n tiloissa ja sen myötä loppui yhtäjaksoisesti 29 vuotta kestänyt lennokinrakennustoiminta Keravalla.
Tilat olivat vuosia tyhjillään, käyttämättöminä, lämmöt päällä, tuottamatta kaupungille mitään. Sittemmin on alueelle rakennettu kerrostaloja ja liiketiloja.
Keinukalliolla lennätettiin
Keinukalliolla toimittiin kuitenkin melko ahkerasti. Facebook otettiin viestintäväyläksi ja ainakin kommenttien määrästä voidaan päätellä, että toimintaa oli melkoisesti. Koneita rakennettiin, kuka missäkin.
Kerhon facebook-sivusto avattiin 12.12.2011
Talvikaudella 2011/2012 oli lennätystä Keravan Sompion koulun liikuntasalissa ja myös Otahallissa.
Keväällä 2014 kunnostettiin muovilla katetun kiitotien alusta kivituhkalla.
Kesällä 2014 Keinukallion kentän itäpäästä raivattiin metsää laskukierroksen tieltä.
Vielä elätellään toivoa, että jonakin päivänä Keravalla olisi myös tilojen puolesta oikea lennokkikerho, jossa voitaisiin perehdyttää nuorisoa käden taitoihin ja tekniikan saloihin.
Kerho sai uutta tuulta siipiinsä multikoptereiden yleistyessä ja uuden kilpailulajin synnyttyä vuonna 2015, kun kerhoa lähestyttiin FPV-lennätyksen harrastajien suunnasta. KeLKon hallituksessa toimi monta kisakuskia ja kerho panosti muutaman vuoden ajan FPV-kilpailujen järjestämiseen.
Kerhon verkkosivut otettiin käyttöön keväällä 2016.
FPV-toiminta ja sen harrastajat siirtyivät parempien kilpailujen järjestämismahdollisuuksien myötä toisaalle ja kerhon toiminta hiipui merkittävästi kauden 2017 jälkeen. Näihin aikoihin viranomaiset rajoittivat Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyyden vuoksi ylimmän toimintakorkeuden vain 50 metriin maan pinnasta mitattuna. Liidokkien lennättäminen kävi jokseenkin mahdottomaksi ja taitolentäminenkin hankalaksi.
Kerho nostettiin uuteen nousuun
EASA:n ja Traficomin päätöksellä lennokkitoiminnan ylärajaksi päätettiin yleisellä tasolla 120m AGL, eli maanpinnasta lukien. Tämä mahdollisti vapaamman toiminnan.
Syyskuussa 2022 muutama aktiivinen jäsen päätti puhaltaa pölyt kerhotoiminnasta ja nostaa kerho nousuun. Oli tärkeää, että Keski-Uusimaalla olisi edelleen hyvät lennätysmahdollisuudet lennokeille, joiden tilantarve laskukierroksessa ei ole huomattavan suuri.
Keväällä 2023 aloitimme lennätysillat tiistaisin klo 18 (sään salliessa). Tätä toimintaa tulemme jatkamaan tulevinakin vuosina.
Aloittelevalle harrastajalle löytyy kerhosta tukea niin vapaastilentäviin kuin radio-ohjattuihin lennokkeihin sekä helikoptereihin.
Keravan Keinukallion lennokkikenttä on hyvien kulkuyhteyksien päässä ja saavutettavissa myös HSL:n bussiliikenteellä.
Kerholaisten yhdyssiteenä toimii kerhon whatsapp-ryhmä, lennokkiharrastuksen foorumi lennokit.net sekä kerhon facebook-sivut Keravan Lennokkikerho KeLKo | Ryhmät | Facebook
Kesäkaudella toukokuusta syys-lokakuulle lennätämme radio-ohjattavalla kalustolla Keravalla Keinukallion lennokkikentällä.
Talvikaudella syyskuusta toukokuulle lennätämme lauantai-iltaisin Keravalla Kurkelan koulun isossa liikuntahallissa. Vuoroviikoin ilmassa ovat vapaastilentävät ja radio-ohjatut lennokit & kopterit.
Tuusulanjärven jääkentällä on toimintaa ajoittain jäätilanteen sen mahdollistaessa.
