Vapaastilentävät
Vapaastilentävillä lennokeilla on pisimmät perinteet lennokkien historiassa. Kilpailutoiminta Suomessa on aktiivista ja kyseessä on monipuolinen laji. Erilaisia kilpailuluokkiakin on useita kymmeniä. Niin sanottujen vapareiden kilpailuissa tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman pitkä lentoaika. Suomessakin on suunniteltu lukemattomia vapaastilentäviä niin sisälle kuin ulos, ja rakennussarjoinakin tuotettu kymmeniä. Eka ja Toka ovat kenties tunnetuimmat.
Antti Koskinen lennättää. Kone nousee jyrkästi ilmaan omalla moottorillaan, mutta varsinainen lento tapahtuu liitämällä ilmavirtojen avulla.
Kuvaaja: SP Reponen.
Vaikka vapaastilentävät alkeislennokit ovat melko yksinkertaisia tekniikaltaan, ovat nykyaikaiset ulkovaparit (erityisesti F1A-liidokit ja F1C-polttomoottorilennokit) luultavasti kaikista lennokeista teknisesti edistyneimpiä. Vapaastilentävän kun pitää selvitä koko lennon vaiheista ennaltaohjelmoidusti. Ensitöikseen lennokki pitää tietysti saadaa ilmaan ja siinä käytetään jotakin seuraavista tavoista:
- heitetään käsin (heittoliidokit) taikka ”ritsalla” ampumalla
- hinaamalla 50 metrin siimalla
- kumimoottorilla
- sähkömoottorilla
- polttomoottorilla
Poltto- ja sähkömoottorit ovat melkeimpä poikkeuksetta ulkona lennätettäviä liidokkeja johtuen osittain kyseisien lennokkien tilan tarpeesta lennon aikana. Tietysti myös Toka-liidokki soveltuu paremmin ulos kuin sisälle. Sisälennätykseen jääkin sitten pienet kumimoottorilliset ja kevyet heittoliidokit. Ulkona lennätetään myös kumimoottorisia, esimerkiksi F1B-MM-luokan Wakefield-lennokkeja, ja P-30-pikkukumimoottorilennokkeja. P-30 on yksi Suomen suosituimmista vapariluokista.
Ulkona lennätettävistä sähkömoottorilla varustetuista vapareista esimerkiksi F1Q-lennokki käyttää nousemiseen isoa, halkaisijaltaan noin 60cm potkuria, jota pyörittää harjaton moottori alennusvaihteen kautta. Lennokin moottorille tuleva virtaa mitataan energialimitterillä, joka on sijoitettu akun ja nopeudensäätimen väliin. Lennokin lentoahan ei ohjata maasta käsin kuten radio-ohjattavissa, vaan koneen sisällä on timeri, joka ohjaa lennokin tekemisiä eli ohjainpintoja sekä moottoria siihen ennalta ohjelmoidun sekvenssin mukaan. Koneen kyydissä matkustaa myös gps-loggeri, jonka avulla lennättäjä näkee missä kone menee ja helpottaa näin ollen koneen löytymistä vaikkapa järven jäältä. Mainittakoon, että KeLKon jäsen Tapio Linkosalo voitti vuonna 2025 F1Q-luokassa MM-pronssia.
Suomen F1Q-joukkue ,joka nappasi MM-hopeaa 2025.
Kuvaaja: Olli-Matti Karhunen
Sisällä lennätetään monia luokkia, joista suosituimpia ovat aloittelijoille tarkoitettu Peruslennokki, ja vaativuudeltaan sitä seuraava F1M (ns. muovifilmari). Lajin huippu on MM-kisaluokka F1D-mikrofilmari, joita lennättää Suomessa muutama harrastaja. Rakenteeltaan nämä ovat siroja sekä erittäin kevyitä lennokkeja, joiden siivet on rakennettu ohuista balsarimoista tai hiilikuitusäikeistä, jonka päällä on ohut mylar-kalvo. Tämän kalvon paksuus on vain joitakin millimetrin tuhannesosia. Runko on rakennettu myös keveäksi balsasta tms. materiaalista. Voimanlähteenä käytetään eripaksuisia ja levyisiä kuminauhoja, jotka pyöritetään kireäksi siihen tarkoitetulla ”veivillä”, joka samalla laskee kuminauhan kierrosten määrää sekä mittaamalla kuminauhan tuomaa vääntömomenttia. Näin saadaan optimoitua lennon kesto ilman, että lennokki ampaisee liian kovaa lennon alkuvaiheessa kattoon ja vesittää koko homman alkuunsa. Lennokkeihin rakennetaan myös jonkin verran kiertoa, jolloin kone lentäessään tekee yleensä vasemmalle kaartavaa lentoa. Näin voidaan lennättää sisätiloissa ilman, että lennokki menee suoraan ja osuisi seinään. Vapaastilentävät tarjoavatkin ulkoisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta paljon haasteita ja pientä nypertämistä sekä mukavaa yhdessä oloa.
Vapaastilentävien sisäkoneiden siivet ja potkurit ovat hauraita ja niitä kuljetetaan esimerkiksi tälläisillä laatikoilla.
Tärkeä varuste on sekuntikello
Muuttuvalla lapakulmalla varustettu potkuri
Teline, jossa veivataan kuminauha haluttuun kireyteen kierroslukumittarin ja momenttimittarin avulla. On tärkeää tietää paljonko kierroksia ja vääntöä oli, jotta voidaan hakea pidempää lentoaikaa seuraavalla lennolla.
Ensilennokiksi sopii mainiosti Tapio Linkosalon suunnittelema sisälennokki Tintti, joka on helpohko rakentaa ja lentää kohtalaisen hyvin.